Lerputa lerputa lerputa jee! –Erään kehoyhteyden elinkaari

15.09.2021

Muistatko millainen yhteys sinulla oli lapsena omaan kehoosi? Entä teininä, nuorena aikuisena tai nyt? Miten yhteys omaan kehoosi on muuttunut vuosien varrella?




Itse muistan lapsena suhtautuneeni kehollisuuteen leikkisän uteliaasti ja kevyesti. Yksi lempileikeistäni automatkoilla oli lerputaleikki. Siinä vuorotellen heilutettiin toisen korvanlehteä samalla kun sanottiin "lerputa lerputa lerputa" ja tarpeeksi lerputeltua nykäistiin korvanlehteä pihtiotteella vähän alaspäin ja huudettiin "jee!" Kumpareisilla metsäteillä auton kyydissä huusin alamäissä takapenkiltä iloisesti "Pimppiin tuli viima!" Tykkäsin myös painia, uida, tehdä kuperkeikkoja, juosta pitkin metsiä, irvistellä ja tanssia.

Jossain vaiheessa teini-iän kynnyksellä luonnollisen mutkaton yhteys omaan kehoon muuttui. Sen sijaan, että keholla olisi iloisesti vain leikkinyt, siitä tulikin yhtäkkiä katseiden kohde, sekä muiden että oman katseen, joka oli muuttunut salakavalasti arvioivaksi. Alkoi olla tärkeää se, miltä keho näyttää, etenkin muiden silmissä. Ristiriitaa aiheutti se, että toisaalta halusi näyttää viehättävältä ja tuoda esille uusia, naisellisia muotoja ja toisaalta vähän ahdisti, jos joku kiinnittikin huomiota omaan kehoon. Teki yhtä aikaa mieli peittää ja paljastaa ja kumpikin tuntui vähän väärältä.

Samaan aikaan harrastin kilpaurheilua, opiskelin urheiluluokalla ja vertasin omaa varsin treenattua kehoani toisten urheilijatyttöjen kehoihin. Vaikka olin itsekin hoikka, aina löytyi joku sirompi ja pienempi, jonka rinnalla tunsin itseni isoksi. Vaikka kuinka suoritin satojen vatsalihasten sarjoja, pelasin jalkapalloa tai hiihdin 5-6 kertaa viikossa, en koskaan ollut täysin tyytyväinen kehooni.

Myöhemmin kyllästyttyäni kilpaurheiluun ja löytäessäni elämään muuta sisältöä tavallaan unohdin kehoni pitkäksi aikaa. En pitänyt sitä enää kovin tärkeänä asiana elämässäni. Olin kiinnostuneempi ideoista, ajatuksista, älykkyydestä. Liikunta säilyi elämässäni taustalla ja toki nautinkin siitä kehollani, mutta keskityin kuitenkin enemmän älyllisiin haasteisiin, opiskeluun ja tietotyöhön, kunnes välillä havahduin siihen, että olin lihonut, ja ryhdyin taas hetkeksi jollekin tiukalle kuntokuurille. Jotain kertoo silloisesta kehoyhteydestäni ja suorittamisen vimmastani se, että juoksin maratonin aivan jumissa olevilla pohkeilla, enkä edes tuntenut kipua kuin vasta maaliin päästyäni. Sen jälkeen joudunkin olemaan vuoden juoksematta rasitusvamman takia, kun pelkästään kävelykin sattui.

Vuosia myöhemmin vasta totaalisen uupumisen kautta löysin uudelleen yhteyden kehooni. Tässä vaiheessa keho hälytti jo isosti, että haloo, nainen, pysähdy, hellitä, kuuntele! Aloin pikku hiljaa pysähtyä kehoni äärelle, kuuntelemaan ja tunnustelemaan, miltä siitä tuntuu, kohtaamaan sen piilossa olleita kipuja ja vähä vähältä luomaan hyväksyvää kehoyhteyttä, joka ei perustukaan ulkonäköön tai suorittamiseen, vaan kaiken läpäisevään hyväksyntään.

Tässä muutoksessa minua auttoi suuresti tantra, erityisesti naisten tantrakurssit, joissa näin eri-ikäisiä ja -kokoisia naisia ja sain jakaa kokemuksia kehollisuudesta heidän kanssaan. Näin, miten uskomattoman kauniit naiset häpesivät upeita kehojaan ja näin miten jotkut varttuneet naiset olivat ylpeitä ja nauttivat estoitta monta lasta synnyttäneistä rehevistä kehoistaan. Ja kaikki ne naiset, joiden tarinan kuulin itsestään, omista kipukohdistaan ja haasteista oman kehonsa kanssa, näyttäytyivät minulle upeina, kauniina kaikkine arpineen ja ihmillisine jälkineen.

Tajusin, että kehohäpeä on jotain, mitä me opimme tässä kulttuurissa, eikä se liity mitenkään ulkoisiin seikkoihin kuten vatsan kokoon, jalkojen pituuteen tai ranteiden paksuuteen. Miten pitkään olemmekaan imeneet itseemme naiseuden mallia kulttuurista, jossa laihdutuskuurit, itsensä vähättely, tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja vatsamakkaroiden ja kaksoisleukojen piilottelu on arkipäivää.

Millainen on se naisen malli, jota sinä haluat omalla esimerkilläsi välittää ympäristöösi? Millasta naisten kulttuuria sinä haluat olla luomassa? Voisiko se näyttää erilaiselta kuin se, johon me olemme kasvaneet?

Jos haluat tutkia omaa kehoyhteyttäsi yhdessä muiden ihanien naisten kanssa, tervetuloa Hyväksyvä kehoyhteys -tantrailtaan pe 1.10. klo 18-20.30!

Kuva: Veikko Nurmonen
Kuva: Veikko Nurmonen


Hyväksyvä kehoyhteys -tantrailta on paikka, jossa voit näyttää itsesi sellaisena kuin olet juuri nyt. Se voi olla paikka, josta alkaa oma matkasi sellaiseen kehoyhteyteen, josta vasta haaveilet nyt. Paikka, jossa luomme uudenlaista naisten kulttuuria. Ja naisilla tarkoitan kaikkia, jotka itsensä naiseksi kokevat.

Ilta on osa Naisten tapahtumaviikonloppua Pesällä, missä tarjolla on muitakin ihania työpajoja ja näytehoitoja naisille. Ilmoittautuminen tapahtuu Pesän sivujen kautta täällä.

Mikäli haluat jatkaa kehoyhteyden tutkimista hyväksynnästä nautintoon, voit ilmoittautua myös Mehukas kehoyhteys -nimiseen koko päivän tantratyöpajaan 16.10. täällä. Tämäkin päivä on kaikille itsensä naiseksi identifioiville.

Molemmilla naisten kursseilla ohjaajaparinani on valloittava kollegani, Tantric Life Coach Janita Seppälä (kuvassa vasemmalla), jonka palveluihin voit tutustua lisää täältä.