Auringon spottivalossa

Kiitos talvi!

Kiitos laduista, lumipeitteen suojasta,

kiitos levosta, pimeyden piilosta,

kiitos paineesta astua esiin,

kurkistaa peiton alta arkana,

pelokkaana, epävarmana.

Puskit minut ulos maailmaan

niin että rääkäisin kovaa,

etsin lämpöä ja turvaa,

kaipasin takaisin pimeään.

Kaikki tämä valo

häikäisi, sokaisi, pysäytti.

Tässä minä nyt olen

paljastuneena

auringon spottivalossa.

Edessä suuri, pelottava maailma.

Hei maailma, tässä minä olen.

Olen kesken, enkä tiedä paljoa,

mutta sen minä tiedän,

että tässä minä haluan olla

seisomassa omilla jaloillani,

hoitamassa omilla käsilläni,

puhumassa omilla sanoillani,

tuntemassa omalla kehollani

kaiken keskellä

paljastuneena ja turvassa.

Kutsumassa sinuakin esille,

kurkistamaan kohtia valoa,

näkemään itsesi muiden silmin,

täynnä rakkautta, myötätuntoa,

keskeneräisyyden kauneutta,

Jos minä katson sinua, 

näetkö itsesi?

Jos minä kosken sinua,

tunnetko lämpösi?

Jos minä paljastun sinulle,

tuletko sinäkin esille sinuna?

Tänään on uusi kuu, ensimmäinen päivä kevätpäivänseisauksen jälkeen.

Aika valolle, jollekin uudelle, ehkä paljastumiselle?

Jos tämä kutsuu, voit vielä hakea mukaan Paljastumisprosessiin!

Pilottiryhmä aloittaa Tampereen Pispalassa ke 19.4. 

Kahden kuukauden tantrinen itsetuntemusmatka saman ryhmän kanssa kohti turvallisempaa tunneyhteyttä.

Lisätiedot ja hakulomake täällä.